Kun jokin sinussa ei anna periksi
Tunnistatko tunteen, tiedätkö sen sisäisen äänen, joka kuiskaa sisimmässäsi, että nyt kaikki ei ole oikein? Se voisi olla myös vahva tunne siitä, että käsillä on jotakin hyvin oikeaa. Tänään puhun kuitenkin tuosta pienestä hälyttävästä äänestä jonka saatamme kokea. Se voi olla äidin vaistoa, tietämystä siitä, että nyt lapsellani ei ole kaikki hyvin. Se voi olla kokemus jonkun henkilön epärehellisyydestä. Se voi olla tuntemus siitä, että sinua ei ole kohdeltu oikeudenmukaisesti tai jotakuta toista.
Ajattelen niin, että on tärkeää valita taistelumme. On tärkeää kuunnella, pysähtyä kysymään, mihin Jumala sinua kutsuu. Joskus on aika luovuttaa tekojen suhteen ja jatkaa rukouksin, antaa Jumalan käydä taistelua puolestasi. Niin hän on luvannut tehdä. On kuitenkin myös taisteluja, joihin meitä kutsutaan. Taisteluita, joihin minua kutsutaan. Taisteluita, joihin sinua kutsutaan. Silloin on hyvin tärkeää olla luovuttamatta. Vaikka mielesi keksisi kuinka monta asiaa, jotka tukisivat luovuttamista. Näitä asioita voisivat olla esimerkiksi:
“En halua olla vaivaksi”
“Mitä minusta sitten ajatellaan”
“Pahoittaako joku mielensä?”
“Se on liian vaikeaa”
“Joku muu voi hoitaa tämän”
“Siitä voi seurata hankalia tunteita”
“En halua vaikean ihmisien mainetta”
“Tämä ei ole suosittu mielipide”
Kuitenkin sydämessäsi tiedät, että tämä on asia joka tulisi selvittää, tilanne joka tulisi kohdata. Tällaisessa tilanteessa on mokauksen mahdollisuus. On mahdollisuus, että vaikutat täydeltä tolvanalta. Kuitenkin meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuuskin seistä sen takana, mihin uskomme. Puolustaa sitä minkä uskomme olevan oikein.
"Jos teko ei ole oikea, älä tee sitä. Jos teko on oikea, tee se kaikesta huolimatta."
"Good instincts usually tell you what to do long before your head has figured it out."
Tästä kaikesta tulikin mieleeni eräs välikohtaus bussissa aikoja sitten. Bussissa oli ulkomaalaistaustainen kuski. Kyytiin nousi hyvin päihtynyt mieshenkilö. Mies alkoi matkan edetessä suoltaa erittäin kovaäänistä ja alatyylistä solvausta, joka sisälsi muun muassa rasistisia kommentteja bussikuskin suuntaan. Hänen metelöitinsä oli hyvin kovaäänistä ja häiritsi varmasti kaikkia kyydissä olleita. Minun kävi sääliksi bussikuskia, joka yritti vain hoitaa työnsä.
Tämä häirikkö istui bussin keskiosan tienoilla. Bussi pysähtyi eräälle pysäkille päästääkseen matkustajia ulos, kun eräs tomera naishenkilö karjaisi: “Ja nyt riittää! Nyt loppui tuo bussikuskin kiusaaminen ja huutaminen. Nyt sä lähdet ulos!” Samalla hän hyppäsi paikaltaan, marssi päättäväisesti häirikön luo, tarttui häntä reippaasti takin selkämyksen yläosasta ja melkeinpä heitti kyseisen, hämmästyneen herrasmiehen ulos bussista. Mies vaikutti ylen hämmästyneeltä siitä, että joku puuttui hänen toimiinsa. Minun teki mieli antaa aplodit naiselle, tälle arjen sankarille, mutta todennäköisesti tyydyin hymyilemään hänelle hillityn hyväksyvään sävyyn. Tuo nainen teki sen, minkä varmasti moni meistä matkustajista olisi halunnut uskaltaa tehdä.
Mitä halusin tällä kaikella sanoa? Kun sisimmässäsi tiedät, että sinua kutsutaan seisomaan jonkun oikeaksi katsomasi asian puolella, älä anna periksi. Ole rohkea. Puolusta itseäsi, puolusta heikompaa, puolusta totuutta.
Rakkaudella,
Minna
