Heippa jälleen pitkän tauon jälkeen! Jos luet tätä tekstiä ja olet löytänyt takaisin blogini pariin, haluan sanoa, että ihana, että olet täällä! Tai ehkäpä oletkin uusi lukija? Yhtälailla, ihana, että olet löytänyt blogini pariin. Lämpimästi tervetuloa.

Olen nauttinut kotiäidin arjesta yli vuoden päivät ja edelleen jatkan kotona poikamme Noelin kanssa. Äitiyslomani aikana olen keskittynyt ensisijaisesti poikaamme, mutta päässyt myös tekemään muutamia innostavia työjuttuja. Ehkäpä kerron niistäkin myöhemmin lisää.. On ollut myös sydämellä palata tänne blogin puolelle ja jakaa tätä matkaa uusien tekstien muodossa.

Hiukan yli vuosi tosiaan on kulunut poikamme syntymästä. Mitä äitiys on tähän mennessä opettanut minulle? Sen, että elämä voi olla kaunista, vaikka se olisi erilaista, kuin mitä olin odottanut. Itseasiassa odottamattomissa hetkissä elämä voi olla vielä kauniimpaa, kuin osasin odottaakaan.

Äitiys on jotakin, johon olin valmistautunut parhaani mukaan, mutta silti se yllätti. Yllätti täyteydellään. Se on ollut aika ajoin haastavampaa, kuin ajattelin, mutta mikä ihaninta, äitiys on ollut vielä paljon suurempi, moninkerroin suuremmin siunaavaa, kuin ikinä osasin aavistaakaan. Äitiyden myötä olen oppinut rakastamaan uudella tavalla. Pyyteettömästi, mitään vaatimatta. Tätä kautta olen alkanut ymmärtää Jumalan rakkautta meitä kohtaan uudella tavalla.

Olen myös oppinut, että rakastan olla äiti ja äitiys oli jo minussa kuin valmiina, odottaen oikeaa aikaa kasvaa taimelle. Ennen kuin poikamme syntyi, minua jännitti astua uuteen, elämäni tärkeimpään rooliin. Kaikki sujui kuitenkin luontevasti, kuin omalla painollaan. Huomasin myös melko pian, että jotta voin olla sellainen äiti kuin haluan, on minun pidettävä itsestäni ja voimavaroistani huolta.

Olen oppinut arvostamaan omaa äitiäni ja äitiyttä ylipäätään uudella tavalla. Vanhemmuus on melkoisen työlästä ja toisinaan raskastakin, vaikka yhtäaikaa niin antoisaa, ihanaa, hauskaa ja parasta ikinä. Olen myös oppinut rentoutta ja joustavuutta, elämää hetkessä. Olen oppinut millaista on kun omasta tahdostaan asettaa jonkun toisen tarpeet ensimmäiseksi.

Olen myös oppinut kärsivällisyyttä, pehmeyttä ja lempeyttä. Olen ymmärtänyt pehmeyden tärkeyden ja arvokkuuden. Joskus tuntuu, että tämä maailma arvostaa kovuutta, eikä pehmeydelle löydy tilaa. Pehmeydessä, armollisuudessa ja lempeydessä on kuitenkin jotakin hyvin arvokasta ja hoitavaa. Mitä tapahtuisi jos pehmentäisimme sydäntämme ja kohtaisimme itseämme ja toisiamme myötätuntoisesti ja lempeästi?

Varmaankin lukijoissa löytyy myös äitejä. Olisi ihan mahtavaa jakaa yhdessä ajatuksia, mitä te olette oppineet äitiyden myötä tähän mennessä? Pystyttekö samaistumaan johonkin mun kokemukseen?Kommentoi alle sun ajatuksia aiheesta!

Lempeää ja iloista alkavaa viikkoa juuri sinulle!

Rakkaudella,

Minna



Tarjoan kristillistä elämäntaidon valmennusta naisille. Valmennuksen avulla voit löytää tukea ja rohkaisua elämän eri alueilla päästäksesi sinne mihin koet Jumalan sinua kutsuvan. Valmennukseni tapahtuu kristilliseen arvopohjaan ja ihmiskuvaan perustuen. Jos olet kiinnostunut aiheesta, kysy lisää sähköpostitse: infowowyou@gmail.com

Mitä vuosi äitinä on opettanut?

Puhdas sydän

Odotuksen aika -juttu Christina-lehdessä