Pieni pullea käsi kädelläni, silitän sitä ja äkkiä koen haikeutta. Haikeus ja kiitollisuus muodostavat sopan jota ajatukseni hiljaa hämmentävät. En tule kokemaan tätä hetkeä enää uudestaan. Esikoiseni vauva-aika on nyt myös ohi, sen ihanuus on koettu, se on muistoissa, painettuna sydämeeni. Kyyneleet vierivät silmäkulmista, tunnen itseni hiukan typeräksi, liian tunteelliseksi.